Historia
Ikävalko-suku on vanha talonpoikaissuku ja sen juuret ulottuvat 1500-luvulla eläneeseen, suvun ensimmäiseen tunnettuun kantaisään, Maunu Ikävalkoon, joka oli Pähkjärven Ikävalkolan isäntänä. Hän oli täysveron eli kantatilan haltija. Täysiveroa suurempi veroyksikkö oli nautakunta, johon kuului kymmenen täysiveroa ja nautakuntaa suurempi veroyksikkö oli neljänneskunta, johon kuului kolme nautakuntaa eli 30 täysiveroa. Neljänneskunnilla oli oma päällysmiehensä, neljännesmies, jonka tehtäviin kuului verojen kokoaminen ja kuljettaminen nimismiehen taloon, josta tämä huolehti niiden viemisen Viipuriin. Maunu Ikävalko toimi neljännesmiehenä vuosina 1543-1550 ja 1593.
Ikävalkolan kantatila oli ratsutilana 1600-luvulle saakka. Tilalta olivat 30-vuotisen sodan aikana Saksassa mm. Heikki ja Tuomas Antinpoika, jotka ylenivät korpraaleiksi. Sen lisäksi tilalla oli useita asekuntoisia miehiä. Joutsenon Korvenkylän ja Jääsken Näträmälän sukuhaarojen kantatilat ovat olleet alkuaan ratsutiloja.
Ikävalko-suku alkoi 1600-luvun jälkipuoliskolta lähtien hajaantua Jääsken kihlakunnan alueelle ja sen ulkopuolelle. Pekka Pekanpoika Ikävalko siirtyi vuonna 1661 Joutsenon Korvenkylään. Hän oli kolmatta polvea Maunu Ikävalkosta. Vuonna 1672 siirtyi Martti Heikinpoika serkkunsa poikien, Matti ja Erkki Heikinpojan, kanssa Antrean Syvälahdelle. Martti Ikävalko on myös kolmatta polvea Maunu Ikävalkosta. Viidettä polvea oleva Antti Heikinpoika muutti vuonna 1741 Ikävalkolasta Viipurin maalaiskunnan Pihkalanjärvelle, ja kuudennen polven aikana erosi viimeinen suuri sukuhaara, kun Antti Tuomaanpoika siirtyi poikineen vuonna 1745 Jääsken Näträmälään.
Maunu Ikävalko kuului monien karjalaisten talonpoikien tavoin myös tiedustelijatalonpoikiin, jotka suorittivat omalla hevosellaan ja varusteillaan vakoilu- ja tiedustelutehtäviä vihollisen selustassa ja osallistuivat sota-ajan partioretkiin. Korvaukseksi näistä tehtävistä Ruotsin kuningas myönsi tiedustelijatalonpojille verovapauden määräajaksi harkinnan mukaan.
Maunu Ikävalko sai verovapauden elokuun 27. päivänä 1591, kun hän oli mm. osallistunut samana vuonna marski Klaus Flemingin johdolla Venäjälle tehtyyn sotaretkeen. Verovapautta jatkettiin myöhemmin vastaavanlaisin perustein.
Tiedustelijatalonpojissa oli ryhmä, jonka muodostivat ns. vapaatalonpojat eli knaapit. Muolaalainen talonpoika Tuomas Teppoinen oli ryhtynyt käymään sissisotaa venäläisiä vastaan, kun rajavainot alkoivat Pohjoismaisen viiskolmattavuotisen sodan alussa. Aluksi häntä käytettiin yksinään tiedustelu- ja vakoilutehtäviin ja vuonna 1578 hänellä mainitaan olleen kokonainen ratsujoukko. Maunu Ikävalkokin kuului Tuomas Teppoisen joukkoihin ainakin 1500-luvun loppupuolella, koska hänet mainitaan Teppoisen lipustoon kuuluvaksi 19.9.1594 annetussa vapaakirjassa.
Pohjoismaisen viiskolmattavuotisen sodan alkuaikoina valtion myöntämät verohelpotukset koskivat vain tiedustelijatalonpoikia. Myöhemmin, kun Tuomas Teppoisen ratsujoukot perustettiin, ne ulotettiin koskemaan myös hänen knaapejaan. Tähän joukkoon laskettiin kuuluvaksi tämän jälkeen myös vakoojat, jotka näin liittyivät yksinäisistä yrittäjistä yhteisöön. Sodan loppupuolella ruvettiin nimittämään erikoisasemassa olevia Teppoisen ratsumiehiä vapaatalonpojiksi eli knaapeiksi, koska he olivat saaneet verovapauden tiloilleen kuka lyhemmäksi ja kuka pidemmäksi ajaksi. Tämän verovapauden takia heitä voidaan verrata verovapaaseen alempaan aatelistoon eli varsinaisiin knaapeihin, kuten Vehkalahden kuulut knaapit, vaikka tätä Teppoisen knaapit eivät sanan ahtaimmassa merkityksessä olleet.
Lähde: http://yhdistykset.etela-karjala.fi/lssty/knaapit.htm
http://yhdistykset.etela-karjala.fi/lssty/nautakunta.htm
http://yhdistykset.etela-karjala.fi/lssty/neljanneskunta.htm
Ikävalko-suku, Lappeenranta, 1971