Ikävalko nimi

Koulunjohtaja, kamreeri Väinö Ikävalko on kirjoittanut Ikävalko-suvun sukukirjaan käsityksiä Ikävalko-nimen alkuperästä. Suvun vanhat jäsenet ovat kertoneet, että nimi olisi annettu henkilölle, joka olisi ollut koko ikänsä nuoruudestaan alkaen iholtaan ja hiuksiltaan valkoinen. Kansan perimätiedon lisäksi nimestä voi esittää tieteellisen nimistötutkimuksen tuloksia, joiden mukaan Ikävalko-nimeä pidetään vanhana, "aina pakanuuden aikaan palautuvana." Tämän käsityksen on esittänyt mm. Aulikki Ylönen sukuseuran perustamisvaiheessa. Maisteri Kyösti Skyttä oli esitelmöinyt karjalaisuudesta Viipurilaisen Osakunnan järjestämällä osakuntaviikolla vuonna 1968, jolloin hän oli todennut, että "monet savokarjalaiset nimet, kuten Ikävalko, ovat vanhempia kuin maamme aateliskalenterin nimet."

Tohtori Aarno Maliniemen mukaan on ikää tahi vanhaksi elämistä toivottu monissa ikä-sanan johdannaisissa, joista esimerkkeinä hän mainitsee mm. muinaissuomalaiset kaksivartaloiset nimet Ikäheimo, Ikämieli ja Ikävalta. Näistä nimistä ovat useimmat pojan nimiä. "Poikalasta toivottiin kotinsa ja sukunsa turvaajaksi. Tyttö ei muinaissuomalaisille ollut yhtä mieluisa tulokas". (Suomen kulttuurihistoria I ss. 538-539).

Professori Viljo Nissilä, joka on suorittanut nimistötutkimuksia mm. Antreassa, toteaa teoksessaan Suomalaista nimistötutkimusta (s. 50): "Omaperäinen pakanuudenaikuinen henkilönimistömme on, mikäli sitä pystymme identifioimaan, tietenkin vanhempaa kuin roomalais- tai kreikkalaiskatolisen kirkon tuoma kristillinen nimistö". Pakanuudenaikuiseen nimistöön kuuluviksi hän tässä yhteydessä mainitsee nimet Ikävalko ja Ihalempiä. Asumusnimien johtamisesta em. kaltaisista pakanallisista henkilönimistä -la, -lä päätteellä mainitsee Nissilä professoreita A. V. Forsmania (Koskimies) ja Lauri Hakulista lainaten esimerkkeinä mm. nimet Ikävalkola, Ihalempiälä ja Tapavainola.

Väinö Ikävalko on haastatellut Ikävalko-nimen alkuperää selvittäessään etymologian harrastajana tunnettua professori Alfred Salmelaa ja akateemikko Kustaa Vilkunaa, joiden mukaan useilla henkilö- ja paikannimillämme on kosketuskohtia Venäjän ja Viron nimistöön. Professori Salmela pitää Ikävalko-nimeä näihin kuuluvana. Hänen mukaansa venäjänkielinen volok-sana, joka tarkoittaa venäjässä kannasta tai maata, jonka yli vene on vedettävä vesistöstä toiseen, on nimen pohjana. Suomenkieleen lainattuna sana on mukautunut muotoihin valaka, valka tai valk. Sana voi tarkoittaa myös venevalkamaa. Salmelan mukaan Ikävalko tarkoittaisi vanhaa satamaa. Käsityksensä tueksi hän mainitsee, että viron kielessä valga-sana tarkoittaa valkamaa.

Väinö Ikävalkon haastattelema Kustaa Vilkuna piti Salmelan käsitystä liian monimutkaisena ja kielen lakien vastaisena. Hänen mukaansa nimi on joka tapauksessa hyvin vanha ja se on syntynyt mahdollisesti siten, että Valko- tai Valkonen-nimisestä talosta on eronnut nuorempi osakas ja vanhempaa, taloon jäänyttä osakasta on alettu kutsua Ikävalkoksi. Ikä-sanaa käytetään monissa suomen sukuisissa kielissä, mm. mordva ja eesti, korvaamaan vuosien määrää.

Lopuksi Väinö Ikävalko toteaa, että Ikävalko-nimi on vanhempi kuin mikään tutkimus voi varmuudella yltää. "Sen alku peittyy esihistoriallisen pakanuuden hämärään."

Lähde: Ikävalko-suku, Pieksämäki 1971. 

Kotimaisten kielten keskusen nimistötutkija Sauli Kepsu selvittää teoksessaan Kannaksen kylät Karjalan kannaksen asutusnimistön alkuperää, ikää ja levikkiä. Tutkimustulosten perusteella hän tekee asutushistoriallisia päätelmiä. Tutkimuksen kohteena on yli 2000 vanhoista asiakirjoista poimittua paikannimeä. Teoksessa on päätelmiä myös sukunimestä Ikävalko ja paikannnimestä Ikävalkola.

Kirjoittaja: Saulo Kepsu

Kannaksen kylät: Kotimaisten kielten verkkojulkaisuja 54. Helsinki 2018.

Kannaksen kylät (kotus.fi) (18.3.2024)