Knaapit

Knaapit olivat Ruotsin ja Suomen historiassa asepalvelusta suorittava sotilasluokka, joka perustettiin syksyllä 1605 puolalaisia vastaan käydyn ja hävityn Kirkholman taistelun jälkeen. Tämä uusi sotilasluokka oli tarkoitettu tehostamaan Ruotsi-Suomen joukkojen laatua ja suorituskykyä, erityisesti ratsuväen osalta.

Knaapit saivat oikeuden palvella ratsuväessä ja itse kustantaa ratsun ja aseet. Heidän omistamansa tilat muuttuivat ikuiseksi rälssiksi. Useita tiloja omistaneet ja palvelukseen sitoutuneet knaapit voitiin velvoittaa lähettämään useampia miehiä ja ratsuja sotaan. Ratsumiehiksi kelpuutetut saivat myös oikeuden käyttää kaikille suvuille yhteistä vaakunakilpeä.

Knaapin kaaduttua tai haavoituttua hänen perheensä sai nauttia verovapautta, kunnes pojat kasvoivat riittävän vanhoiksi miekkaa kantamaan. Jos rälssioikeutta ei enää haluttu säilyttää, jälkeläisillä oli oikeus luopua siitä ja siirtyä takaisin veroa maksavien talonpoikien luokkaan. Jos knaapilla ei ollut poikia, hänen kuollessaan hänen vävyllään oli oikeus jatkaa palvelusta samoin eduin kuin edeltäjänsä. Jalkaväkipalvelukseen sitoutuneille myönnettiin samat edut kuin ratsuväkiknaapeille.

Esimerkiksi Maunu Ikävalko kuului Jääsken knaapeihin, ja hänen nimensä mainitaan kuninkaan kirjeessä.

Lähde: Helge Pohjolan-Pirhonen: Suomen historia VII osa, Suomen historia 1523-1617, WSOY, Porvoo 1960

Knaapien vaakuna